Sivuston yleiskuvaus
Lust Goddess määrittelee itsensä kuumaksi ja jännittäväksi keräilykortipeliksi, ja sen oma kuvaus kertoo heti, mistä on kyse: pelaaja kokoaa oman joukkueensa viettelevistä palkkasoturinaisista, ansaitsee heidän rakkautensa ja luottamuksensa ja saa vastineeksi lupauksen villeimmistä ja estottomimmista fantasioista.
Nimessäkin kuuluva himon jumalatar on siis pikemminkin lupaus kuin yksittäinen hahmo: kuvaus ei nostata esiin yhtä tähteä, vaan kokonaisen joukon, jonka kanssa edetään. Jo tämä erottaa pelin valtaosasta aikuisviihdettä. Tarjolla ei ole valmista kohtausta, jonka voi laittaa pyörimään sillä välin kun tekee muuta, vaan peli, jossa sisältö on palkinto ja palkinto pitää ansaita. Aikuisoppaan kategoriassa Parhaat pornopelit tämä on juuri se ajatus, joka yhdistää ryhmän sivustoja: katsojan paikka vaihtuu pelaajan paikaksi, ja kävijä tekee itse ne valinnat, joiden kautta sisältö avautuu.
Keräilykorttipelin muoto tuo mukanaan omanlaisensa rytmin. Korttipelit rakentuvat yleisesti keräämisen, yhdistelemisen ja hitaan etenemisen varaan: harvinaisemmat kortit tuntuvat ansaitummilta kuin ne, jotka saa käteen heti, ja oman kokoelman hiominen on itsessään osa viehätystä. Kun samaan kehykseen liitetään joukkue palkkasoturinaisia, syntyy asetelma, jossa on sekä taistelun että läheisyyden sävy. Sana palkkasoturi kantaa mukanaan komennuksen ja kovuuden kaikua, kun taas lupaus rakkauden ja luottamuksen ansaitsemisesta kääntää saman joukon pehmeämmäksi.
Hahmojen rooli onkin pelin olennaisin yksityiskohta. Kuvauksessa ei puhuta esiintyjistä eikä kuvauspaikoista, vaan omasta joukkueesta, jonka pelaaja kokoaa itse. Joukkueen luonnehtiminen yksilölliseksi antaa ymmärtää, että kokoonpano muotoutuu pelaajan omien mieltymysten mukaan — ei siis yksi valmis kaarti, jonka jokainen näkee samanlaisena. Nimenomainen joukkue on tässä se, mikä jää mieleen: ei yksittäinen hahmo, vaan kokoonpano, jonka pelaaja rakentaa itse. Samaan suuntaan puhuu lupaus ansaitusta luottamuksesta: hahmot esitetään kumppaneina, joiden kanssa edetään, ja kiitollisuus on se, mitä he vastineeksi antavat. Fantasiat asetetaan siis tavoitteeksi, ei lähtökohdaksi, ja juuri se tekee tästä pelin eikä katselupaikan.
Pelkkänä lupauksena kuvaus jättää silti paljon avoimeksi. Se ei kerro, millaisia kortteja tai etenemispolkuja Lust Goddessissa on, eikä sitä, miten hahmojen suosio käytännössä karttuu. Tunnelma ja tavoite ovat selvät — joukkue, luottamus, fantasiat — mutta mekaniikka jää kertomatta, joten odotukset kannattaa rakentaa tuon lupauksen varaan eikä sen ulkopuolelle. Käytännössä se tarkoittaa, että peli vetoaa pelaajaan, joka arvostaa pitkäjänteistä rakentamista enemmän kuin nopeaa tyydytystä.
Pelin nimi ja kuvaus puhuvat samaa kieltä: kiihko ja jumalatar, palkkasoturit ja luottamus. Sävy on tunnistettava — tarkoitus on, että tekeminen tuntuu kiihottavalta eikä pelkältä korttien asettelulta. Kuvauksessa korostuvat intohimo ja jännitys, ja sanavalinnat kertovat, millaiselle yleisölle peli on tehty: aikuiselle, joka haluaa pelata aikuiseen makuun rakennettua peliä eikä katsella valmista kohtausta.
Genrenä keräilykorttipeli tunnetaan pitkäjänteisyydestä. Kokoelma kasvaa vähitellen, ja harvinaisuuksien metsästys pitää pelaajan palaamassa pelin ääreen. Korttien kerääminen on hidasta puuhaa, ja sen viehätys syntyy samasta lähteestä kuin missä tahansa keräilypelissä: siitä, että oma kokoelma alkaa näyttää omalta. Harva keräilypelien ystävä jättää kokoelmansa keskeneräiseksi, ja sama pätee tässä. Aikuispelien joukossa tällainen rakenne on luonteva, koska se antaa jokaiselle etenemisaskeleelle oman painonsa: sisältö ei ole kertakäyttöistä, vaan se jää osaksi omaa joukkuetta. Lust Goddessin kohdalla houkuttelevinta on nimenomaan lupaus ansaitusta läheisyydestä — ei yksittäinen ruutu, jonka voi sulkea.
Aloittaa kannattaa siitä lupauksesta itsestään: joukkue vietteleviä palkkasoturinaisia ja heidän luottamuksensa ansaitseminen. Se kertoo nopeimmin, onko tässä peli, jota haluaa pelata useamman illan ajan, vai katsottavaa, joka etsitään muualta.